Koirat


TARA (oik.) & REMY (vas.)
s. 13.4.2010, Ivalo
Emä: Natali (länsisiperianlaika)
Isä: Puhku (suomenpystykorva/pohjanpystykorva) 

Alkuun ollaan vähän kovaäänisiä vieraita koiria kohdatessa, mutta yleensä sitten alkuihmetyksen jälkeen tajutaan, että ei tarvikkaan haukkua. Sen jälkeen leikit ja lenkkeily sujuu kuin tanssi.. Ainakin Remyltä, naisistahan ei voi aina tietää. Kavereita meillä on ollut aina kääpiömäyräkoirasta estrelanvuoristokoiraan, joten lähes tulkoon kaikkien kanssa tullaan toimeen -etenkin kun saadaan rauhassa tutustua niin että uusi kaveri ei tule suoraan iholle ahistelemaan. Kiinnostus kavereihin on suurempi tarjoamalla rajoitettua vapautta hihnan päässä, jollonka suunnataan yleensä kimppalenkille, joten koirapuistoissa meitä harvemmin tapaa.

Tara on ollut meillä kokolailla pennusta saakka ja on hyvin kaupunkilaiselämään tottunut, ehkä välillä hieman draamakuningattaren elkeitä omaava lady. Remy puolestaan on harrastanut kaupunkilais- ja sisäelämää vasta muuttaessaan meille, sillä ensimmäiset 2v 8kk se on elänyt takapajulassa täysin ulkokoirana. Remy on oppinut hienosti paljon uusia asioita ja ottanut uuden elämänsä hyvin vastaan, mutta väliin siitä huomaa sellasia huvittavia piirteitä mitkä johtuu sen sisimmästä yksinkertaisuudesta.. Eli esim. meille tullessaan se ei tiennyt / ymmärtänyt lelujen päälle, eikä se ylipäätään osannut oikein edes leikkiä, josta päästään siihen että sen lähestymis ja leikkimistavat saattaa olla vähän hassuja kun se on vähä maalainen :D Ulosanti saattaa välillä pettää, sillä perusluonteeltaan ovat kuitenkin melko rauhallisia ja tulevat toimeen myös lasten kanssa.

Molempien koirien kanssa harrastetaan lenkkeilyä, metsästystä ja luonnossa liikkumista, pyöräilyä.. Vaihtelevasti tykätään myös uida (etenkin Remy).

Treffataan mielellään kaikennäköisiä ja kokoisia koiria karvoihin katsomatta, ja etenkin Remylle positiiviset kokemukset toisista koirista on tärkeitä vaikkei se Tarallekkaan ole pahitteeksi. Remy paineistuu herkästi hihnassa, joten hihnan päässä me ei tervehditä ketään. Yhteislenkit samaan suuntaan sujuu kuitenkin ongelmitta.



Riku, valkoinen ruotsinhirvikoira
s. 20.4.2008, Lappi
Emä: Norma, isä: Luke

Riku muutti meille syyskuun lopulla 2015, ollessaan 7,5-vuotias. Se on melko hiljainen ja huomaamaton koira. Vastaa täysin luonnekuvaustaan; "Luonne on miellyttävän ystävällinen. Se pyrkii tinkimättä olemaan isännälle mieliksi antautumalla jatkuvasti rapsutuksen kohteeksi. Se väistää rähisevät koirat, eikä alennu taisteluun, vaan lähtee omille teilleen. Sen luonteeseen ei kuulu pihavireys ja turha räksytys, vain vieraan koiran tai ihmisen tulosta ilmoittaminen. Kotikoirana sillä on parhaat seurakoiran ominaisuudet." (Lähde: http://www.riistatuulen.fi/Rotumme.php) Riku tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta toisaalta viihtyy mielellään omissa oloissaan.

Riku on harrastanut edellisessä kodissaan jonkun verran tottelevaisuutta ja agilityä, joten osaa jonkin verran temppuja ja on ruuan nähdessään hyvinkin kuuliainen. Se osaa mm. istu, maahan, paikka, hae, passaa, pyöri -temput. Näyttelyissä sitä on moitittu pieneksi urokseksi. Metsälle Riku ei ole ollut koskaan erityisesti syttynyt, hiiriä lukuunottamatta.. Meillä ollessaan se ei ole ollut kiinnostunut esim. hirven läjistä, mutta tuoreet jäniksen jäljet ja näädän nahka on kiinnostanut kovastikin. Aika näyttää jospa Rikukin saisi hieman hiirtä suuremman saaliin ;) Riku tulee siis kokolailla samoissa harrastuksissa Taran ja Remyn mukana.

2 kommenttia: