lauantai 30. huhtikuuta 2016

Erilaisuus on rikkaus!

Tämä teksti tulee nyt ensimmäistä kertaa tabletilla, vinkatkaa jos se näkyy huonosti tmv. 

Valmistuin lähihoitajaksi syksyllä 2014, sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmasta. Koulutuksen työharjoittelusta yhden vietin peruskoulun ala-asteella, yhden vanhusten palveluyksikössä, yhden kotihoidossa ja viimeinen työharjoittelu oli keskussairaalassa. Ennen valmistumista olin töissä varahenkilöstössä erilaisissa vanhusten palveluyksiköissä ja valmistumisen jälkeen olen työskennellyt kotihoidossa, hoitokodissa ja nyt viimeisen 5kk vammaisten asumispalveluyksikössä. Ennen nykyistä työpaikkaani olen siis työskennellyt pääsääntöisesti ikäihmisten parissa ja koin, että siitä puuttuu se jokin ja on aika kokeilla jotain uutta.. 

Puolivälissä lähihoitajan opintoja meidän piti tehdä suuntautumis valinnat. Vaihtoehtoina oli kuntoutus, lapset ja nuoret, sairaanhoito ja huolenpito, mielenterveys ja päihdetyö, vammaistyö, vanhustyö, suun ja hampaiden hoito, asiakaspalvelu, ensihoito. Yleisesti kaikkein suosituin oli suun ja hampaiden hoito sekä ensihoito ja vähiten kiinnostavin vammaistyö. Minä en siinä vaiheessa opintoja osannut yhtään ajatella, että mikä oikeasti kiinnostaa.. Niimpä päädyin "sahuun" koska se kuuļosti yleispätevältä eikä varsinaisesti tarvinnut päättää ihmisryhmää.

Ehkä ihan hyvä niin. Toisaalta jos koulussa olisi puhuttu vammaisuudesta tai vammautuneista enemmän, niin voisin väittää että vammaistyöhönkin olisi ollut enemmän kiinnostuneisuutta ja vähemmän pelkoja ja ennakkoluuloja. Koulutuksen aikana kun oli puhetta lähinnä vain kehitysvammaisista tai neuropsykiatrisista erityisvaikeuksista, jolloin minäkin ajattelin että vammaistyö ei ole minun juttuni.

Kuten sanottua nyt olen kuitenkin 5kk työskennellyt vammaisten asumispalveluyksikössä ja voin ihan suoraan sanoa, että ihan turhaan jännitin tähän ryhtymistä ja alitajunnassani luodut ennakkoluulot oli ihan turhia. Tosin en vielä tähän työhön alkaessanikaan ymmärtänyt että mitä se vammaistyö kokonaisuudessaan todella tarkoittaa. Mutta nyt todellakin tiedän kuinka paljon eri mahdollisuuksia silläkin puolella on ja tykkään työstäni! En ole varmaan koskaan oppinut missään näin paljon asioita, näin lyhyessä ajassa, kun nykyisessä työpaikassani ja lisää vaan tulee. Jokainen päivä on erilainen ja vaikka niistä löytyykin omat haasteensa, niin niistä yleensä selvitään tavalla tai toisella. Ja ne ihmiset joita työssäni nään.. Siihen ei riitä mitkään sanat kuvailemaan. "Erilaisuus on rikkaus" -ihan oikeasti. 

Tällaisiin ihmisiin liittyy paljon juurikin niitä ennakkoluuloja, pelkoja.. Heidän kohtaaminen tuntuu monelle vaikealta ja haasteelliselta. Suurimmalla osalla on kuitenkin todella kirkkaita ajatuksia, uskomattomia kykyjä ja lahjakkuuksia. Luonteeltaan he ovat aitoja ja vahvasti läsnä siinä hetkessä. Näihin kohtaamisiin kun olen saanut yhdistää oppimaani eläinavusteinen valmentaja koulutuksesta, niin tuntuu että olen kasvanut itsekin niin hoitajana kun ihmisenä. Aivan kun näkisi joitain asioita aivan uudessa valossa. Mitä ikinä tulevaisuus tuokaan tullessaan! 

Juuri nyt omat fiilikset on aivan suunnattoman hyvät ja näissä tunnelmissa onkin kiva laittaa akut laturiin, sillä nyt alkoi tämän hoiturin kesäloma :) Reilun viikon päästä sitten taas jatkuu duunailu uusilla akuilla kohti kesää!

Hyvää Vappua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti