torstai 26. marraskuuta 2015

Rikun tarina

24.9.2015 torstaina miäs linkkasi mulle töistä, että ootko huomannu tälläsen ilmon facessa. 
Ehkä sivusilmällä näin sen aiemmin jossain, mutta kun mies linkkasi (viestillä töistä) sen niin sitten vasta luin ilmoituksen ajatuksen kanssa. Se oli menoa. Ilmoituksessa kerrottiin melko tarkasti koiran perustiedoista; "7,5v valkoinen ruotsinhirvikoira, kastroimaton uros, perusterve, pientä korvaongelmaa ollut.. Hiirikoira. Hyvin koulutettu.". Heitin puolivitsillä miehelle takaisin että elätiksikö meinasit ottaa. Vastaus taisi olla "joo :D". Samana iltana ajauduin laittamaan omistajalle tekstaria ja sitten jatkettiin pitkät pätkät facebookissa kirjotellen.. Me oltiin miehen kanssa puhuttu kotona kolmannesta koirasta silloin tällöin, tosin lähinnä koiranpennusta, mutta Rikun ilmoitus vaan kolahti jotenkin. Ehkä siksi, että olin juuri hetki sitten miettinyt että tarvitsisin Karva-Kaveri toimintaan jokapaikan koiran. Sitten sainkin jo kuulla että me oltiin siihen mennessä tulleista kotiehdokkaista paras.

Miäs tuli sitten yövuorosta suoraan nukkumaan ja kuumeisesti odottelin perjantaina, että koskaahan see heerää.. Olin jo alustavasti puhunut koiran omistajalle että viikonloppuna olisi hyvä hetki hakea koira, kun minulla oli tiedossa vapaa viikko ja sen jälkeen miehellä. Näkisimme molemmat koiran käytöstavat ym. heti alkuun ja kuukauden koeaika olisi helppo toteuttaa. Lopulta mies sitten heräsi perjantaina puolen päivän jälkeen ja melko pian syntyi päätös että lauantaina tehdään hakureissu.

26.9.2015 Riku haettiin lähikunnasta.
Yhtään epäröimättä koira kiipesi puoliksi syliin kun menimme sitä katsomaan. Se sai matkaansa tuttua ruokaa ja tavaroita, ja lähti meidän matkaan epäröimättä vaikka olikin pennusta asti asunut samassa kodissa. Tämän lisäksi Rikukin on ollut pääsääntöisesti ulkokoira suurimman osan elämästään ja vaikka olikin tottunut olemaan myös sisällä, niin täytyi taas muistuttaa mieleen mikä kaikki voi ulkokoiralle olla uutta ja outoa.

Meille saavutua sovittiin miehen kanssa, että ei mennä ns. "suorilta sisälle" Rikun kanssa. Sen sijaan Riku odotti hetken autossa kun haettiin Tara ja Remy ulos, josta edettiin lenkille niin että mies vei T&R ja minä otin Rikun. Koirat eivät olleet laisinkaan nokikkain, vaan kävelimme 6km keskustan koirapuistoon puolueettomalle maaperälle niin että koirat saivat menomatkalla haistella vain toisiensa jälkiä ja merkkauksia. Välillä vaihdettiin siis puolia niin, että mies meni edellä ja välillä minä. Oletettiin että koirapuisto on tyhjä, niinkuin se olikin ja siellä koirat pääsivät ensi kertaa nokikkain vapaana. Tosin hyvä kun ne edes huomasivat toisiaan :D Melko pian sitten kävelimme takaisin kotiin kimpassa, niin että välillä minulla oli kaksi koiraa ja välillä miehellä.

Sitten siirryimme sisälle, josta oli jo etukäteen nostettu lelut ja luut ym. piiloon. Kuinka ollakkaan Riku päätti ottaa paikkansa käytävän mallisen keittiömme matolta, suoraan koirien ruokakaapin edestä. Pois komentaminen ei johtanut keittiöstä poistumiseen, vaan koira jäi sinne vahtimaan, jolloin kävi ilmi että ruoka on koiralle resurssi eli sitä kiinnostava asia. Tällöin minun tehtäväni on pitää huoli siitä, että koiran pitää ansaita tai saavuttaa tämä resurssi käyttäytymällä toivomallani tavalla. Totesin että on parasta rajata keittiö kokonaan pois käytöstä koska ruoka osottautui koiralle todella "arvokkaaksi", tosin koirat pääsevät sinne syömään omat ruokansa meidän valvonnan alaisena.

Alkuun koirat piti ruokkia niin että Riku odotti makkarissa kun Tara ja Remy meni syömään, sitten päästin Rikun kupille. Tällöin myös tyhjän kupin jättäminen syönnin jälkeen oli Rikulle haasteellista, mutta nykyisin se poistuu keittiöstä melko pian kun kuppi on tyhjä ja lähes pyyteettömästi. Nykyisin koirat voivat myös odottaa portin takana kolmestaan kun laitan ruuat valmiiksi paikalleen; avaan portin, koirat istuu ja on katsekontaktissa minuun. Kun annan luvan, Tara ja Remy menee keittiön vasempaan päätyyn omille kupeilleen (ruokakuppitelineelle, vasemmalla Taran kuppi ja oikealla Remyn) ja Riku kääntyy vastakkaiseen suuntaan omalle kupilleen. T&R on yleensä nopeammin syöneet, jolloin poistuvat Rikun ohi keittiöstä heti kun kupit on nuoltu puhtaaksi. Myös Riku poistuu heti kun kuppi on tyhjä, jonka jälkeen otan kupin lattialta, huuhtaisen ja laitan kaappiin.

Kun päästiin näihin resursseihin, niin toinen mainitsemisen arvoinen resurssi Rikulle on lelut ja sillä on melko huono huumorintaju leikkiessään. Vaikka luonteeltaan se on sellainen että ei lähde tappelemaan ja vetäytyy, niin kierrosten noustessa se rupee murisemaan lelun kanssa, jolloin leikki kannattaa keskeyttää ettei toisten koirien kanssa tule väärinymmärryksiä. Vaikka Riku saisi esim. hepulin ilman lelua, jonka Tara ja Remy lukee "jee nyt leikitään" niin hepuli loppuu yhtä nopeasti kun alkaa, jos Tara ja Remy alkaa haastaa leikkiin, koska Riku ei tosiaan lämpeä varsinaiseen leikkiin. Sellasta melko ilmeetöntä hännänheilutus-perseenpyöritys juttua se voi harrastaa, mutta jos esimerkiksi Tara yrittää edetä samanlaiseen retuutusleikkiin kun Remyn kanssa, niin Rikun vitsit on käytetty ja leikit leikitty, jolloin se vetäytyy omiin oloihinsa. Omissa oloissaan Riku mielellään möyhtentää leluja ja tykkää selkeästi pureskella, joten olen hieman lisännyt meillä luiden syöttämistä.

Tänään 25.11.2015 Riku on ollut meillä tasan kaksi kuukautta.
Hirveetä miten aika kuluu nopeasti! Rikun kotiutuminen ja pääsääntöiseksi sisäkoiraksi sopeutuminen on sujunut pääosin hyvin. Pelkkää ruusuilla tanssia se ei kuitenkaan ole ollut, sillä parilla ensimmäisellä viikolla koirilla oli parit yhteenotot, jotka tosin loppuivat yhtä nopeasti kun alkoivatkin meidän keskeyttäessä tilanne ja niistä selvittiin ilman haavereita. Tämän lisäksi Riku on maistellut/syönyt/pöllinyt mm. banaaninkuoret, paperisen muffinsivuuan, karkkia ja kuulokkeet. Nyt kun rupesin miettimään niin viimeiseen pariin viikkoon ei ole tainnut olla mitään ylimääräistä suussa, mutta silti ostoslistalla on 3% vetyperoksidi -liuos oksennuttamiseen, sillä jos koira pääsee "pahanteon makuun" niin suuhun sopimaton tavara on hankala kaivaa suusta ja se menee tosi hanakasti kurkusta alas. Imuroinnille, telkkarille ym. Riku ei juuri korviaan ole lotkauttanut.

Keittiö on myöskin edelleen rajattu pois koiraporteilla. Täytyy katsoa koska niitä rupeisi vierottamaan pois, vai jätetäänkö käyttöön. Toinen portti on kuitenkin välillä jätetty auki, eikä koirat ole sinne menneet tai makoilleet portin takana, joten voisi luulla että ajan kanssa porteista voidaan luopua. Ruoka-resurssin kanssa otettiin kuitenkin pientä takapakkia reilu viikko sitten ja Riku sai huuleensa vekin joka vaati tikkausta. Ihan itseäni sain syyttää, kun oltiin anoppilassa reissussa ja jätin ruokasäkit vierashuoneen sängylle.. Riku meni niitä haistelemaan, jolloin Remy kiinnostui että mitä siellä on, jolloin Riku tietysti murahti ja tällä kertaa Remyllä ei riittänyt huumorintaju. Tämä tilanne loppui taas nopeasti, mutta sen verran koirat kerkesi sähläämään, että todennäköisesti Remyn teräväkärkinen päästä lohjennut kulmahammas vetäsi Rikun huulen auki. Jälki kun oli aivan kun puukolla viilletty. Tänään poistinkin sitten jo Tikit ja huuli näyttää olevan pian kunnossa :)


Tänä aikana ollaan hoidettu myös Rikun korvaongelmaa, joka todettiin eläinlääkärissä hiivaksi ja ruoka vaihtui viljattomaan. 3 viikon tehokuurin jälkeen korvat on todella hyvässä kunnossa ja tällä hetkellä pesen niitä 2 kertaa viikossa, tarkoituksena vähentää 1 kertaan kahdessa viikossa. Myöhemmin saattaa olla että riittää pesut tarpeen vaatiessa. Samalla eläinlääkärikin totesi koiran perusterveeksi ja hyväkuntoiseksi herraksi.

Nyt Rikun luonne, käytöstavat ym. alkaa olla tuttuja.
Se tietysti helpottaa paljon näiden ns. ongelmatilanteiden tai siis resurssiriitojen ehkäisyä ja hallintaa. Lisäksi tarkempaan syyniin on otettu esim. uloslähdöissä kontaktin vaatiminen koirilta ja se että kuka (me) menee ensin ovesta ulos. Takapihalle mentäessä taas jokaisen on istuttava ja tillitettävä silmiin ennen kun ovi aukeaa. Taralla ja Remyllä nämä on ihan vakiojuttuja, mutta Rikulle ei vielä ole ihan perillä nämä käytänteet. Lelut ovat jo lattioilla vapaasti saatavissa ja luiden syönti onnistuu kimpassa tosin edelleen Rikulla on hirveä tarve hotkia ja olen yrittänyt hidastaa hommaa syöttämällä luuta kädestä. Koira on ollut alusta asti sisäsiisti, eikä myöskään pallit ole aiheuttaneet harmia, joten saavat luvan olla jos ei mitään terveysongelmia tule. Riku kulkee myös hihnassa moitteettomasti, se ei hauku juuri ollenkaan (saattaa olla päiviäkin ihan hiljaa) ja tulee perheen ulkopuolistenkin koirien kanssa hyvin toimeen. Riku on myös tottelevainen ja ruokaa vastaan kiipeäisi varmasti vaikka takaperin puuhun. Yksinolotkin on alusta asti sujuneet hyvin, entiseen tapaan jättäen koirille eteinen ja makuuhuone käyttöön yksinolojen ajaksi. Kirsikkana kakun päällä, Riku läpäisi Karva-Kaveri testin moitteettomasti ja on kuin luotu siihen työhön ♥



Sellainen koira on Riku Riksu Richard Halinalle Dumbo Jääkarhun poikanen.
Oletko koskaan tavannut valkoista ruotsinhirvikoiraa?
Onko teille muuttanut koskaan ulkokoira sisälle?
Miten olet tottunut tutustuttamaan vieraat koirat toisiinsa?

2 kommenttia:

  1. Kyllä se Rikun huumorintaju ja leikki-into voi vielä tulla, kunhan ovat laumautuneet kunnolla. Niin kävi meillä Bastinkin kanssa (Ison eron huomas, kun Basti oli ollu n. 4kk). :)

    Ihana Riku ja Onnea vielä!! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mä uskon kanssa, ehkä se on vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja sitten taas monikaan koira ei pysy Taran ja Remyn välisissä leikeissä mukana.. Kiitos! ♡

      Poista