lauantai 15. marraskuuta 2014

Koppelo

Kun tarpeeksi monta kertaa on ollut varaamassa aikaa ja kun on tarpeeksi monta kertaa ruvennut empimään ja kun suunnitelma on vaihtunut ainakin sata kertaa ja tähän tössötykseen kulunut monta vuotta.. on vihdoin tullut aika. Aika The Tatuoinnille.

Pieni palkkio itselle tekee joskus ihan poikaa ja mikäpä onkaan parempi tapa palkita itsensä, kun menemällä tatuointikoneen rääkkiin -tosin, suorastaan yllätyin miten hyvin kestin tämän koitoksen. Myös tatuoitsija kiitteli ja kehui korkeasta kipukynnyksestä, mitä en todellakaan tiennyt omaavani. Tän kokoluokan ja muotoluokan tatuointiahan mulla ei ole ennestään, joten aikojakin varattiin kaksi, vaikka lopulta pärjättiin hyvin yhdellä ajalla.

tuore luurikuva
Päädyin lopulta kuvaan joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. Siinä kiteytyy minä; mun mieltymykset ja siinä on osia mun elämästä. Valitsemani artisti tosin sai toteutukseen kokolailla vapaat kädet, mitä nyt aihetta avasin kuvalle ja kerroin mitä siinä vois olla.. Kirjaimet puolestaan on koirien nimien ensimmäiset alkukirjaimet. Mullahan on myös kaksi timanttia niskassa, joita ajattelin Taraksi ja Remyksi, mutta koska hyvin todennäköisesti se ei tule olemaan ikuinen koru, niin päätin ikuistaa ne. Toistaiseksi surface bar koristaa niskaa, mutta jonkin verran on kasvanut ulospäin ja ärtyy millon mistäkin. Mutta kiinni se ei ole jäänyt kun pari kertaa, toisin kun on epäilty.. Enivei, nyt toi hulvaton parivaljakko kulkee aina matkassa ja onhan ne mun (meidän) ensimmäiset koirat. Toteutus oli kyllä kaikinpuolin loistava ja mun näköinen.



Kyllä se vaan niin on että ammattilaiseen kannattaa luottaa; oli kyse sitten tatuoinnista tai vaikka kampaamokäynnistä! Tällä tikku-ukko tason luovuudella ei oo puhettakaan että olisin keksiny mitään vastaavaa :D

Aina joku kysyy "sattuko pahasti", niin täytyy tähän väliin todeta että parantelu on ehkä inhottavempaa kun varsinainen tatuoiminen. Se kutina, kuumottelu ja juiliminen ei oo yhtään mun juttu! Lisäks musta tuntuu että kelmusta oli enemmän haittaa kun hyötyä ja lopulta parin unettoman yön jälkeen jätin sen pois. Ainoastaan töihin suojasin kuvan parina päivänä kun sillä oli just varmaan kovin kuoriutumisvaihe menossa.


Eilen illalla tatska rupes sitten näyttään julkasukelposelta, niin pyysin miähen ottamaan kuvaa. Harvat valitut ties mun aikeista jo siinä vaiheessa kun varasin aikaa, mutta suurimmalle osalle tästä en ollukkaan kertonu.. :P Täytyy vielä ens viikolla piipahtaa tatskaajan luona, niin sekin saa kuvan arkistoonsa :)

9pv

2 kommenttia:

  1. Upee, sopii tollaselle eränaiselle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kiitti :) Niinhän nuo on tupanneet sanomaan.. Aika hyvin sai taiteilija yhteen kuvaan monta pientä tärkeetä osaa elämästä. Tää on myös vähän niinku muistona menneistä ja odotuksena tulevista syksyistä.

      Poista