maanantai 8. syyskuuta 2014

Koska tekevälle sattuu..

Viime viikonloppuna, lauantaina aamusta lähdettiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä miähen ja koirain kanssa mehtään. Uusi metsästysympäristö onkin niin suuri, että sen tutkimiseen ei taida ihan yksi syksy riittääkkään.. Vaan kohta siellä vietetään varmaan aikaa enemmän kun kotona, sillä linnustushan alkaa jo ylihuomenna!


Aamuhämärää















Koirille tämä reissu oli tänä syksynä ensimmäinen vapaalla jalalla oleva reissu ja kyllähän se meno sen mukasta sitten taas olikin :D Ensimmäisen kerran kun antoi luvan lähteä, niin ne syöksy kun atomipommit metsän uumeniin ja kohta kirmasivat takaisin.. Remy kerrytti kilometrejä 16, kun puolestaan Taran kilometreistä en osaa sanoa -vielä-. Eiköhän se panta viikonloppuun mennessä ole täällä! Tässä vähän esimakua tulevasta :)

Jossain vaiheessa ennen evästaukoa kuulu ihmeellistä mölinää, siis ei millään tavalla järkevää ääntä kerran ja lyhytkestoisesti. No sen ihmeellisemmin siihen sitten ei kuitenkaan tullut puututtua kun se oli se yksi kerta.. Seuraavan kerran kun Remy juoksi ohitse niin keksin mölinälle syyn -koiran poskessa oli reikä. Sehän tietysti merkkasi eläinlääkärireissua, mutta tulipalokiirettä ei tarvinut pitää kun eritys oli vähäistä eikä koira tapansa mukaan ollut juuri millänsäkkään.






















Eläinlääkärissä mieli kuitenkin muuttui ja taisi olla Remyn mieleen kamalin reissu koskaan.. Ilman rauhoitusta kuitenkin selvittiin ontelon koon selvittämisestä ja putsaamisesta. Ontelo on n. 10cm pitkä ja malliltaan sellanen riekaileinen, leveähkö.. Lyijykynä varmaan mahtuis sinne kevyesti.

Onni kuitenkin onnettomuudessa, todennäköisesti perinteisessä kettuloikassa johonkin myyränkoloon.. Vaihtoehtoina olis kuitenkin ollut puhkaista huuli läpi tai että mitä ilmeisemmin se keppi olis puhkassu kitalaen tai vaikka silmän. Sekin olis ollut ikävää, jos tonne sisälle olis jäänyt enemmänkin jotain tai jos se pääsis tekemään paiseen tai tulehtuis taitai. Niimpä me päästäänkin *kopkop* aika helpolla tämän kanssa, kuhan vaan hoidetaan huuhtelut ja lääkkeenotot asianmukasesti.

















Että sellasta tänne. Tuo koira on nyt kerran vuodessa telonu itteensä ja ikää on 4,5v, joten mähän saan pian tehtyä metsästyskoiran ensiapuoppaan näistä Remyn kohelluksista :D Jotenkin mä näänkin verkkokalvoillani sellasen korviin asti harmaantuneen naaman, kaks hammasta suussa ja pyöristyneet korvat tolla koiralla vanhana. Kuhan ei nyt tämän suuremmin koheltais. Sen verran terverakenteisia ovat kuitenkin molemmat, että uskon pitkään ikään, mikäli eivät tosiaan koheltamalla pääse aiheuttamaan suurempaa vahinkoa.

Jälleen saan antaa kehut vakuutusyhtiöllemme Ifille, josta on molemmille koirille otettu laajat koiravakuutukset. Lauantainen eläinlääkärireissu oli edullinen käynti päivystävällä kunnaneläinlääkärillä (siis siihen nähden mitä se olisi voinut yksityisellä päivystävällä esim. Jyväkylässä maksaa), mutta siitäkin summasta minulle jäi maksettavaa vain murto-osa ja korvauspäätöksestä rahat tipahti tänään tilille. Oli opiskelija tai ei, niin kyllä minun makuun nuo vähintään 100e keikat on melkosen isoja yllättäviä pompseja maksaa -toki osamaksu vaihtoehto on joihinkin paikkoihin palannut takaisin.. Vakuutus siis helpottaa pienentämällä kokonaissummaa merkittävästi, eikä siinä klinikan tiskillä enää yhtään harmita vaikka se 6 erässä maksettu pikkusumma koiravakuutusta. 

Koiravakuutuksesta saa parhaan hyödyn ottamalle sen koiralle heti kun se on mahdollista. Joissakin koiravakuutuksissa eri roduille on suunniteltu omat vakuutuksensa ja muitakin kommervenkkejä voi löytyä. joten kannattaa muistaa perehtyä ehtoihin.. Monirotuisen koiran kohdalla voin kuitenkin liputtaa Ifin puolesta, voisko jo sanoo että ihan kokemuksesta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti