sunnuntai 31. elokuuta 2014

#kutsumua

Facebookissa kiertää paljon jos jonkinlaisia haasteita, mutta vain murto-osaan on tullu tartuttua kiinni. Tällä hetkellä pinnalla on #kutsumua haaste, joka kosketti minua tietyllä tapaa ja ajattelin että tähän täytyy tarttua.. Elämä kun ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Tässä minun vastaukseni haasteeseen:




















Pysy lujana, ole oma itsesi. 

Kun 'perus' haukkumasanat ei enää riittäny, oli puututtava ominaisuuksiin joihin et juuri itse pystynyt vaikuttamaan. Silloin olit kierosilmä, jonka "kannattais varmaan opetella puhumaan". 

Peruskoulussa ei tosiaan ollut helppoa, ja ehkä siksi olin myös kelvoton koululainen joka jäi ilman stipendejä ja hymypatsaita.. Henkisen lisäks fyysinen väkivaltakaan ei ollut mulle vierasta. Olis tehnyt mieli kaivaa silmät pois päästä ja ruveta mykäks. 

Kun asuinpaikka vaihtui yläasteen alussa, ajattelin, että "jes, nyt se on ohi".. vaan heti ensimmäisenä koulupäivänä sain kuulla että "näytinköhän mäkin tolta kun alotin yläasteen" ja "me kyllä tiedetään kuka sä oot". Kun tarkkaan katson kämmenselkää, voin vieläkin nähdä siinä jäljet ihoon uponneesta lyijytäytekynän lyijystä. 

Kaiken sen jälkeen peruskoulun päättäjäisissä sain Rehtorin palkinnon; ison kiertopalkintopokaalin, jonka kultaiseen laattaan kaiverrettiin mun nimi. Taisin siis kuitenkin olla myös jotain muuta.

Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä. 
- Walt Disney

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti