lauantai 15. helmikuuta 2014

Ohi on!

Blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina, kun suurin osa ajasta on kulunut työssäopissa ja kotona olen käynyt vain kääntymässä viikonloppuisin. Viimeiset pari viikkoa vietin äidin luona putkeen, kun äiti lähti viikoksi Lappiin, ja minulle jäi koira- ja talovahdin virka.


















Työssäoppiaika meni kyllä melko vilahduksessa, vaikkakin uuvuttavaa se oli, eikä oikeastaan tullut tehtyä mitään muuta erityistä töissä käymisen ja näyttösuunnitelman kirjoittamisen lisäksi. Jotain mulla on kuitenkin kerrottavaksikin asti tältä viikolta :P Mulla olis saattanut olla ehkä vähän tylsää, kun työpäiviä oli tiedossa vain kaksi, eikä ollut mitään ohjelmaa tiedossa.. Noh, siitä se ajatus sitten lähti!












Juurikin tästä taulusta nimittäin. Äiti oli jo jonkun aikaa kerinnyt puhumaan siitä, että vessan kellertävänkullertavan kamalat seinät pitäis maalata.. ja sitten se oli pistänyt ton mustavalkosen taulun sinne seinään. Siis eihän se sopinut sinne yhtään, jollonka rupesin tuumasta toimeen ja lähdin luomaan taululle sopivaa ympäristöä. Aloitin homman ottamalla kaikki seinältä irtoavat vermeet pois; tarranaulakot, kaapiston, peilin ja mitä siinä nyt olikaan. Sen jälkeen pesasin seinät, suojasin paikat ja rupesin maalaamaan..


















Tässä kohtaa homma lähtikin sitten totaalisesti käsistä. Seinissä oli ehkä pari kerrosta maalia, kun katse kiinnitty järkyttävän näkösiin kaakeleihin edeten vaneritasoon :D Sitten mietin pääni puhki, että mitä niille tapahtuu ja niimpä kaakelit sai pintaansa väriä ja vaneri muutti ilmettään kalvopäällysteellä. Vanerin reunassa oli kerman värinen verho, joka ei olisi enää sopinut vessan ilmeeseen, joten niimpä löysin tieni äidin komeroon josta löysin täydellisesti vessaan sopivat Vallilan kapat. Äiti puheli joskus myös jotain sabluunoista, ja kuinka ollakkaan löysin Löytötexistä seinille oksa sisustustarran jonka paloittelin osiin ja laitoin seinille.


















Luurikuvat ei valitettavasti ihan anna oikeutta, mutta voi kyllä tuli helpolla punapintaisesta vaneristakin komee. Ylijäämäpalasta vessanpönttökin sai vähän uutta ilmettä. Fiksumpi kaveri olis tosin varmaan ensin maalannu kaakelit, ja sitten seinät.. mutta onnistu se näinkin :P Sittempä ei ollutkaan oikeastaan muuta kun vessan kasaan laittaminen.
























Ja voi että rupes näyttämään hyvältä! Ensikertalaiseksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Koko projektin kruunaa tietysti se, etten kertonut koko aikana aikeistani äidille sanallakaan.. Poistuin paikalta ennen kun sinne kotiuduttiin, ja jätin kortin vessan tasolle kertomaan syyllisyydestäni. Puolisen tuntia sitten sain kauan odotetun puhelun, ja projekti palkittiin suurella kiitollisuudella ja onnellisuudella :) Projektille (maalit, tarrat, naulakko, kalvopäällyste) tuli hintaa vaivaiset 30-40€, vaikka silminnähtävä muutos onkin paljon suurempi. Ah.. Mä oon niin helpottunut. Kyllä nyt kelpaa käydä pytyllä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti