maanantai 21. lokakuuta 2013

Savukoski-13

Tänä syksynä palasimme siis Savukosken maisemiin, tarkemmin sanottuna Kemihaaran erämaa -alueelle Sorvortaan. Niin minulla, kuin miehelläkin, oli taskussa 7 päivän metsästyslupa alkaen 13.10.2013. Reissussa mukana oli tietysti myös koirat Tara ja Remy. 
Savukosken levikkeellä
















~820km matkalle kohti päämäärää lähdettiin lauantai iltana 12.10, ja perillä taidettiin olla sunnuntaina joskus siinä puolen päivän aikaan. Majoituimme reissun aikana pääosin (=4 yötä?) Tuntsan vaelluskodassa, mutta lisäksi olimme yhden yön Uittipiekan autiotuvassa ja yhden yön Samperin savotan mökissä. Savukoskelle saapuessa ulkona oli kova tuuli, joka oli kaatanut puita tiellekkin asti. Jonkin verran taisi olla pakkasta, mutta lumesta ei ollut juurikaan tietoa. Aurinkokin näyttäytyi meille useamman kerran. Tuulta lukuunottamatta ihan mainio keli siis.

Sunnuntai Sorvortassa alkoi pienellä patikoimisella, etsien sopivaa paikkaa kodan pystyttämiseen. Toiveena tietysti suht tasainen maasto jonkilaisen vesipisteen lähellä. Jossain vaiheessa sellainen sitten löydettiin, n. 2km päästä autolta ja 500m purolta. Samalla kun minä pystyttelin kotaa, niin mies lähti veden hakuun koirien kanssa. Sen jälkeen etsittiin Juuviin sopivia lämmitysmateriaaleja. Kun "mökki" oli pystyssä, käytiin tutustumassa ympärillä olevaan maastoon ja pimeän tullessa ruvettiin ruuanlaittoon ja unille.




















Seuraavana päivänä, siis ensimmäisenä kokonaisena päivänä meitä onnisti heti. Koirat sai suht kaukaa kolmen teeren parvesta vainun ja linnut ajautuivat kiväärin etäisyydelle meitä lähellä oleviin puihin. Yksi teeristä jatkoi kuitenkin matkaa oksan pettäessä sen alta, mutta kaksi niistä jäi vielä sopivasti hollille..
















..Niinpä yhdistelmästä mies + .308 + koirat saatiin tulokseksi teeri. Eikä ihan mikä tahansa teeri, vaan Remylle se ensimmäinen saalis! :) Pientä kamppailua oli tietysti ilmassa siitä, että kenen lintu se oli (Taran vai Remyn), mutta hienosti koirat antoivat sen meille ja tietysti kummatkin sai sitten herkkupalat paikanpäällä. 

Tämän linnun jälkeen tais maalaispojankin hoksottimet ruveta toimimaan aiempaa poikkeavalla tavalla, sillä lintuja oli liikenteessä paljon ja hyviä tilanteita sitäkin enemmän, vaan koirien toimiessa vähän liiankin hyvin jäätiin me omistajat kakkoseksi kun seisottiin hoomoilasina mm. koppelon suihkastessa nenän edestä ohi :D Tämä teeri jäi kuitenkin sitten ainoaksi saaliiksi, jos miehen ohiammuttua koppeloa ja minun ohiammuttua homenokkaa ei oteta lukuun. Pääasia on kuitenkin se, että koirat sai tällä reissulla todella paljon antoisia lintuelämyksiä. Ja me saatiin seurata aivan mielettömän intohimoista työskentelyä, jossa koirat toimi tiiminä tosi taitavasti yksiin :) Mainittakoon tähän väliin, että myös Garminin tutkapanta ja GPS (astro 320 + dc40-panta) toimi reissussa moitteettomasti niin lyhyellä, kuin pitkälläkin antennilla. Kylmistä sääolosuhteista huolimatta pantaa ei tarvinnut kun kerran ladata joskus loppuviikosta, mutta gepsiin täyty vaihtaa patterit useammin. Käytännössä panta laitettiin pidempilenkkisen Remyn kaulaan n. 9 aikaan ja otettiin illalla 16 aikaan pois.
Illan ja yön aikana alkoi pikkuhiljaa sadella lunta.. Suunniteltiin että tiistaina lähdetään aamusta taivaltamaan kohti Uittipiekan autiotupaa, jossa pääsi sitten saunaan ja tekemään teerestä ruokaa. No näinhän me sitten myös tehtiin ja taivallettiin n. 8km rinkat selässä autiotuvalle. Matkalla nautittiin komeista maisemista, yritettiin tietysti saada myös saalista ja koirat sai olla vapaasti hommissa tämänkin retken. 

Perille päästyä ruvettiin saunan ja tuvan lämmitykseen, välillä puita tehden (=sahaamalla pöllistä palasia, hakkaamalla halkoja ja viemällä ne sisälle). Lämmityksen alotuksessa oli onneks kuitenkin asianmukaisesti hoidettu puut meille valmiiksi, niinkuin hyviin tapoihin kuuluu. Ennen saunaan menoa nautittiin ravitseva annos kaasuliedellä valmistettua teertä ja pastaa kermakastikkeessa.. Slurps! Sitten käytiin löylyissä ja ahh miten hyvät ne olikin kun oli kunnon puusauna :) Saunan jälkeen, ennen unille menoa paistelin sitten vielä lettuja ettei varmasti ole nälkä kun menee nukkumaan ;)
















Hyvin nukutun yön jälkeen, keskiviikkona, kiitimme autiotupaa vieraanvaraisuudesta ja lähdimme takaisin kohti tukikohtaa. Keli oli mukavan aurinkoinen, pakkasta oli jonkin verran, mutta tällä kertaa ei tuullut niin kovasti kun aiemmin. Maa oli saanut hennon lumivaipan ylleen. Koirat loivat meille todella hyviä lintutilanteita, mutta niinkuin aiemmin sanoin, ne oli niin loistavia etten minäkään osannut toimia siinä hetkessä kun olis pitänyt. Mies pääsi kuitenkin yrittämään haulikolla, mutta sekin jäi vain yritykseksi. Täytyi sitten vaan tyytyä seuraamaan koirien taitavaa työskentelyä ja nauttia komeista maisemista :)

Perille tukikohtaan päästyä, reippailun uuvuttamana syötiin mitä oli tarjolla ja käytiin nukkumaan. Koiratkin sai ihan jotain muuta gurmeeta kun nappuloita :D 
Kuukkeli




































































Torstaina päätettiin lähteä käymään cityssä Savukoskella täydentämässä ruokavarastoja.. Parin muuttujan astuessa kuvioihin, tämä "käväisy" sitten kuitenkin venyi perjantaille asti. Cityyn mentäessä yhdessä kurvissa oli komea peilijää, ja niimpä löysimmekin itsemme sitten ojasta kun kesärenkaat ei ihan pitäneet siinä kohtaa. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin ja ojastakin päästiin pois, kiitokset paikalliselle kylän miehelle nelivetoautoineen kaverinsa kanssa! Tässä taas nähtiin esimerkillinen tapaus siitä, miten erilaisia tuolla pohjosessa ihmiset ovat; apuun tullaan kun sitä tarvitaan ja palkkioksi riittää hyvä mieli kaikille. Noin viidestä "ohiajaneesta" autostakin joka ikinen pysähtyi kysymään onko kaikki hyvin ja onko apua tulossa.. Tilanne olis ollut ihan toinen täällä Keskisessä-Suomessa.

Päivän vaihtuessa pian iltaan jäimme sitten sinne cityyn yöksi, kun ei ihan tälläseen muuttujaan oltu varauduttu. Harmikseni sain kuitenkin todeta, että lähestulkoon kaikki pienet ja edulliset paikat oli lopettaneet, ja se ainut pienempi oli hirvimiehistä täys. Noh, nautittiimpahan tästä mökkiyöstä sitten varmasti koko rahan edestä saunoen ja vaatteita kuivaillen ym. Vaan kyllä se silti kirpas.
Kairijoki, -10´C
Perjantaina ennen puolta päivää lähdettiin sitten takaisin kohti tukikohtaa. Uutisissa mainittiin, että Suomen pakkasennätys oli edellisenä yönä ollut Lokassa -16´C. Siis toisin sanoen Sorvortasta n. 40km päässä :3 Ennen perille pääsyä astui kuvioihin se toinen muuttuja, nimittäin toinen eturengas puhkesi autosta. Noh, tämä oli oikeastaan odotettavissakin, sillä ojassa käynnin yhteydessä se oli aika kovassa rasituksessa. Matkassa oli kuitenkin normaali rengas vararenkaana, joten ei muuta kun se tilalle ja matka sai jatkua.. 

Tukikohta oli edelleen tallessa. Melko pian perille päästyä kuului metsästä isot siiveniskut ja koirat säntäs tietysti perään.. No kukas muukaan se oli kun ukkomehto. Vinkkasin miehelle että mennään kattoon ja siellähän se törötti männyssä.. Koirat otti sen oikein haukulle kun kotkotti niin mahottomasti. Sain sitten tilaisuuden kokeilla pudotusta kiväärillä, vaan eihän se sitten kuitenkaan osunut ja mehto jatko matkaansa.. Kiikari näytti kai jo miten sattuun tai jotain, mutta enivei, sain kuitenkin yhden kokemuksen lisää ja koirat paljon kehuja.
Sitten olikin jo viikon viimeisten tulien ja yön aika.. Hirveen nopeestihan se taas kulu toi viikko, että kyllä se viime vuoden kaks viikkoo oli kivempi. Nyt jäi vähän niinkun kesken toi reissu. 
Viimeisenä päivänä, eli lauantaina oltiin hyvissä ajoin ylhäällä ja lähettiin vielä tekemään lenkki metsässä ennen lähtöä. Otettiin jo jonkun verran kamoja mukaan, että saatiin ne ja koirat autoon, ja sitten heitettiin vielä yksi reissu tukikohtaan hakien loput kamat matkaan.

Tällä kertaa ei ollut oikeastaan edes liikennettä linturintamalla, mutta maassa oli kuitenkin jälkiä senkin edestä, eli oli niitä joskus aamusella kuitenkin jo ollut. Tuuli oli vaihteeksi taas aika kova ja lunta sateli jonkun verran. Nooh, onneksi on nuo "lähimaat" Multialla käytössä, joten eiköhän sitä saalista vielä tänä vuonna saada. Nyt Remylläkin on vähän toinen ote hommaan ;) 

Kokonaisuutena reissu oli oikein tapahtumarikas ja onnistunut. Pääsin jälleen ylittämään itseni ja rentoutumaankin.. Tästä vois käyttää sellasta termiä, kun "voimaannuttava". Paljon oli taas nähtävää ja koettavaa, ja siinä missä koirat oppi uutta niin opin kyllä minäkin. Tästä päästään kätevästi siihen, että jälleen monia kokemuksia rikkaampana voi ruveta suunnittelemaan uutta reissua :P Laitetaan loppuun vielä porot juoksemaan, sekä kuva siitä miten maisemat voi muuttua lyhyessä ajassa

6 kommenttia:

  1. Tosi hieno ja tapahtumarikas reissu teillä. Oikein harmittaa ettei tänävuonna ole itse ehtinyt pohjoiseen metsälle lähtemään, vaan opiskelut painaa päälle ilman lomia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se oli :) Lappiin on kyllä aina ihana mennä, vuodenajasta riippumatta! Mitäs lähditkään nyt opiskelemaan, se tais olla aiemmin mietintämyssyn alla?

      Poista
    2. Viime keväänä aloitin ravintolakokin opinnot. Olen jo ehtinyt olla useammassakin ravintolassa työharjoittelussa, nyt olen Näsinneulan ravintolassa. Sikäli tämä opiskelu on kivaa, että joka päivä oppii jotain uutta ja mielenkiintoista. Eilen esimerkiksi opin paremman tavan renssata kuhia ja särmäsin sitten samoilla lämpösillä 116 kpl annospaloja... ;)

      Poista
    3. Vaaau! Toi on varmasti loistava valinta sulle :) Onnea opiskeluun, mulla alkaa olemaan nyt lähestulkoon tasan vuosi jäljellä lähihoitajaopintoja.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Toivottavasti se tunnelmakin välittyy.. Ne on luonnossa aina niin erilaiset kun kuvissa.

      Poista