sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Reissusta kotiuduttu

3pv, ~600km, paljon naurua, auringonpaistetta, hyvää ruokaa, vesisadetta, saalista, lintuhavaintoja (hanhia, metsoja, teeriä, koppeloita, pyitä, jäniksiä..), maisemia, luentoja, koiria.... Siitä oli viikonloppu tehty. Aivan mielettömän antoisa elämys, niin itselle kuin koirallekkin :)














Siinä lyhyesti ja ytimekkäästi viikonlopun sisältö. Aion toki kuitenkin avata sisältöä tänne hieman enemmän; 

Perjantaina päivä alkoi kuuden jälkeen, ja reissuun lähdettiin Taran kanssa kaksistaan joskus siinä kahdeksan maissa. Lähettiin yhden pysähdyksen taktiikalla Jyväskylästä Rautavaaraan ja pysäkki oli Siilinjärven Shellillä. Siitä pihasta kun lähdettiin jatkamaan matkaa, niin laitoin vissiin puhelimeen väärän osoitteen oikean tilalle, kun suljin navigoinnin välissä, ja niimpä matka Siilinjärveltä Rautavaaraan hieman venähti maisemareittejä ajellen.... Mutta ei siitä sen enempää :D














Noo, perille kuitenkin päästiin, se lienee tärkeintä. Perjantaina ohjelmassa oli ensin syöntiä, sitten luentoja ja päivällisen jälkeen taisin sitten majoittua Taran kanssa huoneeseen, jossa meidän lisäksi oli vain yksi nainen. Rinsessa otti sitten oman sängyn haltuunsa, tottakai!














Perjantai menikin sitten aika sutjakasti ja päästiin lauantaihin. Herätys 5.30, aamupalaa naamariin ja eväät reppuun. Edellisiltana luotujen ryhmäjakojen perusteella autoilla pitkin Siera-Yöttäjän metsästysaluetta. Meidän ryhmä Taran kanssa koostui kolmesta hengestä; Opas, minä ja Tara. Ihan hyvä aloitus kun oltiin kuitenkin ihan vieraalla maaperällä, niin saatiin rauhassa kierrellä pitkin metsiä. Opaskin jäi tielle passiin ja sovittiin joku lenkki aina minkä käyn haravoimassa. 2 lenkin aikana, ei ollut ristin sieluakaan missään, mutta kolmannella lenkillä rupes elämää löytymään. Aika rupes olemaan kuitenkin aika kortilla, joten ampumaan asti en päässyt yrityksestä huolimatta. Koira pääs kuitenkin ihan hyvin työskentelyn makuun ja autolle palatessa tuli vähän perästä ihan tosissaan juokseneena. Muukaan porukka ei ollu kovin hirveesti mitään nähny, mutta yksi jänö oli jääny haaviin. 

Sitten olikin vuorossa syöntiä, ja Sastan peruessa tulonsa saatiin olla hetken aikaa selällään, kunnes koitti suurenmoinen erätaitokilpailu :) Rastit koostui ampumisesta, matkan arvioinnista, eläinten ja niiden osien tunnistamisesta. 14? osallistujasta sijoituin ymmärtääkseni kolmanneksi. Sitten syötiin taas ja aika pian nukkumatti rupes kolkuttelemaan ovella..


Kotiinviemisiä


























Sunnuntaina völjyyn lähti aikasemmin mainitsemani kämppäkaveri. Ilmeisesti koko yön oli satanut jo vettä, ja satoi edelleen, joten vaatteet oli nopsaan märkiä kun metsä oli märkä ja koko ajan satoi niskaan lisää. Kukaan ei oikeastaan uskonut tämän aamun saaliisiin, mutta silti niitä tuli paljon enemmän kun lauantaina ja pelkästään näköhavaintoja oli huomattavasti enemmän.





















Meidän porukalla suunnitelmat oli suurinpiirtein samat, eli opasmies jäi passiin ja myö akat tehtiin sitten työt. Heti alkuun edestä lähti teeri, jonka seuraan liittyi myöhemmin toinenkin ja homma oli oikeastaan takaa-ajoa, kun koirakaan ei meinannut saada vainua ollenkaan. No saipa kuitenkin vaa linnut oli aika kaukana; soittelin sitten passimiehellä että valmistautuu olemaan asemissa. Ja niimpä Tara ajoi teerinaaraan puuhun ja passimies viimeisteli työn :D Tässä kohtaa oltiinkin sitten sen verta märkiä, että minä ("koska se on Taran lintu") suolestin linnun ja siitä lähettiin mökille. Tara sitten tietysti myös peri linnun, joten sain senkin kotiiviemiseksi. Pistettiin mökillä kämppiksen kanssa sauna päälle ja käytiin lämmittelemässä. Siinä olikin hyvä rako pakkailla kamoja ja kerätä virtaa kotimatkaa varten.. Sitten käytiin vähän lounastelemassa, annettiin palautetta viikonlopusta ja lähdettiin hyvissä mielin kohti kotia :)















Jees, sellanen viikonloppu se :) Saas nähä missä ollaan ens vuonna tähän aikaan. Paljon tuli kyllä uutta oppia uudesta näkökulmasta, ja ihan mukavaa vaihtelua muutenkin. Tästä on hyvä siirtyä takaisin koulumaailmaan, sillä huomenna alkaa se kuntoutuksen TOP-jakso.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti