tiistai 16. heinäkuuta 2013

Wagner 5-vee!

Harmaat hapset ovat kunnian kruunu.

Ennen vanhaan sattui ja tapahtui. Nykyään ei enää niin kauheasti tapahdu, mutta jokapaikkaan sattuu kyllä. Kylmä vitamiinivesi kaunistaa, mutta maha ei aina kestä niin paljon kuin naama vaatisi. "Kahdesti yössä" -tarkoittaa yleensä kohdallani vessassa käyntejä. Enää ei hetkauta, jos ajatukset alkavat karkailla, kunhan tulisivat takaisin.. Tarvitsee lasit löytääkseen lasit. Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei ole pirtistä poistunut! Että semmoista. 
-Wagner ;)















Kuinka ollakkaan nuoresta viriilistä marsupojasta, on varttunut hyvään ikään kerinnyt herrasmies, joka vielä vanhoilla päivillään otti morsiammen rinnalleen ;) Wagner on ollut kaikessa mukana muutoista ammattikoulunkäyntiin ja omaan kotiin muuttoon.. Se on matkustanut pitkiäkin matkoja autossa ja junassa. Se on kerinnyt olemaan mm. isä ja laumanjohtaja.


















Wagner on myös kokenut kovia, kun se sai kastraation jälkeisiä komplikaatioita (kivespaiseita jotka aina vaan uusiutui) ja se nukutettiin kuukauden sisällä kolme kertaa; neljännen kerran edessä päätin jatkaa antibiottikuuria, jota se oli myös syönyt kuukauden. Tästä korvaansa lotkauttamatta marsu ei ollut millänsäkään, jonka johdosta se sai eläinklinikaltakin tittelin "Supersankarimarsu". Antibiotti auttoi, eikä vaivaan ole sen koommin törmätty..

















Wagnerin motto voisi hyvin olla "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa", josta voisi hyvin itsekkin ottaa opiksi etenkin kurjina päivinä.. Ulkoisesti ikä näkyy ja tuntuu W:ssä pikkupapan ulkomuotona, ja se painaakin 200g vähemmän kuin Emmi. Myös silmissä olen havainnut muutoksia, mutta sekään (yllätysyllätys) ei herran menoon ole toistaiseksi vaikuttanut. Sisäisesti tuo marsu on sama elämäänsä hyvin tyytyväinen ja iloinen ukko, mitä se on aina ollut.

Ja kun niihin elämän iloihin päästiin, niin kyllä se on onnellisen näkönen tuon uudehkon morsmaikkunsa vieressä.. Ja vaikka se on meillä vasta viikon ollut, niin jo se rupee ehtimään ja kailottamaan jos morsian on hukassa. Hölömö pappa! :3
















Rouva on siis reilu 5-vuotias Emmi, joka muutti meille Saarijärveltä kahden pari vuotta nuoremman marsun laumasta. Emmilläkin on joskus aiemmin ollut puoliso, Matti, mutta poikasia Emmi ei ole kuuleman mukaan koskaan saanut. Emmi vastasi Wagnerin seuranhakuilmoitukseen Apulassa ja aika pian yhteydenoton jälkeen muutti meille. Yhteiselo Wagnerin kanssa lähti sujumaan odotusten mukaisesti, ja nyt kun Emmi on selkeästi kotiutunut ja rohkistunut, näyttää parivaljakko siltä kun olisivat kauemminkin asuneet yhdessä.. Tässäpä on Wagnerille syntymäpäivälahjaa kerrakseen, vaan sen lisäksi päätimme käydä juhlistamassa synttäreitä ulkona Katin luona :) Omaa takapihaa kun ei ole, niin se on vaan otettava mursut kainaloon ja suunnattava jonnekkin:

















Mutta semmosta juttua tällä erää :) Toivotaan että veteraaneilla on vielä monta riemukasta päivää jäljellä!

2 kommenttia: