lauantai 5. tammikuuta 2013

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan? 
Siitä lähtee lauma kasvamaan. 
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä 
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä. 
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, 
kolmas on helppo eikö neljäskään tee tuskaa. 
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa. 
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi? 
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi. 
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa, 
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa. 
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. 
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. 

Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, 
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää. 
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta 
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta? 
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan 
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan. 

Ei koirien määrällä ole ylärajaa 
ja yhtäkin ilman olisi laumani vajaa. 
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. 
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää. 
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, 
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää. 

Nurmikko ja pihapensaat kuivalta näyttää, 
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää. 
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset. 
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. 
Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa? 
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa. 
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa, 
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. 

Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten, 
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen. 
Mut talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää. 
Lenkkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää. 
Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla 
ja iltaisin saat ne ulos ainoastaan karjumalla. 

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, 
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. 
Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi. 
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi. 
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama, 
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama. 

- kirjoittaja tuntematon -

No johan tässä olikin sinnitelty pitkään.. Koirakuumetta on ollut ilmassa ties kuinka kauan ja kaikenmaailman koirasivujakin on tullut selailtua vaikka millä mitalla. Oon vaan sitten aina ajatellut, että ei tähän kämppään taida mahtua tai pysty ottamaan pentua tai Tara ei hyväksy / tule toimeen jne. Vaikka oon kuitenkin pohjimmiltani ollut sitä mieltä, ettei olis yhtään pahitteeks että Taralla olis lajitoveri. 

Ennen joulua olin yhteyksissä Taran veljen isännän kanssa ja vaihdeltiin kuvia & kuulumisia. Vaikka välimatkaa veljeen ei suurenmoisesti ole ollut, niin ei sitä olla "keretty" yli kahteen vuoteen treffaamaan ja itse asiassa veljeä ei oltu nähty vielä koskaan. No siinä sitten yhdessä sivulauseessa veljen omistaja mainitsi, että siitä saisi joku hyväluontosen koiran ku hakis ja noh.. voiko pahempaa lausetta olla olemassa? Tartuin siihen tietysti heti ja seuraavassa hetkessä vitsailtiin avon kanssa että "mieti kun niitä olis kaks samanlaista tossa vierekkäin noin".  Kerroin sitten vitsailuista myös veljen isännälle ja vips... 28.12.2012 perjantai aamupäivänä päätettiin että veli tulee meille kokeiluun.

Tietysti sitten toivoin parasta ja pelkäsin pahinta.. Mietin, että muistaako Tara enää veljeään ja mahtaako ne tulla toimeen ja ennen kaikkea, voiko koira, joka on asunut elämänsä ulkona tarhassa, oppia kerta heitolla asumaan kerrostalossa? Mitä se tuumaa marsuista? Menin ulos odottelemaan veljen saapumista ja sitten auto kaartoikin jo pihaan. Veljen isännän astuessa autosta ulos Tara rupes tervehtimään kun vanhaa tuttua ja olis varmaan syliin hypänny jos olis saanu :D Pian Tara haistoi selkeesti sitten myös veljensä ja siitähän vasta riemu repes! Jälleennäkeminen oli menestys eikä Tara meinannut pöksyissään pysyä.. Käytiin sitten vähän kävelemässä, siirryttiin sisälle ja kahviteltiin. Sitten veli jäi meille yökylään, toistaiseksi.

Perjantai illan, yön ja lauantain veli oli aika levoton, mutta rupesi sitten rauhottumaan. Perjantaina ja perjantaiyönä se oli kauhean kiinnostunut myös marsuista, mutta sekin kiinnostus alkoi pikku hiljaa mennä ohi. Lauantai iltana koirat oli keskenään ensimmäisen puoli tuntia ja ovella oli vastassa kaksi kilttiä koiraa :) Sunnuntaina oli jo rauhallinen päivä, mutta sitten iltapäivällä sattu pieni välikohtaus, joka oli oikeastaan itse aiheutettu. Avo kun meni pakastimelle niin molemmat koirat meni seuraamaan touhuilua ja siinä vaiheessa kun "Taran" lihapusseja laitettiin lattialle, niin yks kaks Tara päätti että ne on sen, vaikka aiemmin ei ollut vielä kertaakaan näyttänyt että veljen aikaan vahtisi mitään. PERKELE, oli aika hyvä tehosana ja kaikki oli ehkä 5 sekunnissa ohi, mutta eikös Taran hammas kolhaissut veljen korvaa niin että sitä sitten tuli paikkailtua loppu ilta. Nyt korva alkaa olemaankin jo kunnossa.

Maanantaina sitten koirat jäi neljäksi tunniksi yksin ja mulla oli koko päivän kauhee jännitys päällä, että miten ne siellä on ja saako marsut olla rauhassa. No jossain vaiheessa työpäivää sain sitten viestin avolta, että kaks kilttiä koiraa oli kotona :) Tiistai olikin sitten taas touhuntäytteinen vapaapäivä ja loppuviikosta koirat oli ke-pe keskenään parhaimmillaan 6h. Ja joka kerta kaks kilttiä koiraa kotona, jes! 

Keskiviikkona alkoi ilmassa olemaan päätöksen tekoa, kun käytiin Mustissa ja Mirrissä shoppaamassa koiratarvikkeita. Torstai aamuna varasinkin sitten perjantaille rokotus ja sirutus ajan ja torstai iltana veli sai "kaupunkilaistumiskasteen" eli pesin sen kunnolla.

..Kuinkas siis kävikään. Saanko esitellä, tässä on Remy!

vas. Remy oik. Tara






























Remy osottautu heti alussa täysin sisäsiistiksi. Hihnakäyttäytyminen sillä on vähän hukassa, mutta ei pahasti. Remmirähjäks se meinas ruveta, mutta keskiviikkoisen shoppailun tuloksena kiitos Pet Correctorin, tästäkin on päästy aika hyvin eroon. Marsut saa myös olla lähes koko ajan rauhassa ja tottelee heti kun kieltää niiden kattelun. Hoitotoimenpiteet kynsienleikkuusta haavanhoitoon on antanut tehdä myös tosi nätisti ja sen mitä osaa, eli "Remy (=tänne) / istu / maahan / ei" osaa tehdä hyvin ja tottelee myös melko hyvin. Paljon uutta ja outoa se on saanut lyhyessä ajassa oppia, enkä sitten ole vielä ruvennut opettamaan mitään uusia temppuja sen kummemmin.. Lenkillä se oppi kyllä tosi nopeasti mitä "kierrä" tarkoittaa. Onhan tässä yhdenlainen projekti taas pään menoksi, mutta kyllä mä uskon että Remystä kelpo kaupunkilainen saadaan. Ja kyllä, se on sulattanu mun sydämmen.

Johan tässä olikin taas tekstiä. Koulukin siinä alkoi ja ihan mukavalta on näin alkuun vaikuttanu, vaikka informaatiotulva onkin ollu ihan mahoton.. Nyt on onneks aivolomaa pari päivää ja sitten taas jatkuu :D Ens kerralla varmaan sitten Remyn kuulumisia ja kuvasaastetta. Have a good weekend!

2 kommenttia:

  1. Ihana Remy! :-) ja onnea vielä tulokkaasta!!

    Meil oli kans toi pet corrector käytössä Auralla (ja kaikilla ovikello räyhäämisessä) ja hyvin toimi. Treffaillaan lenkin merkeissä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, onnea varmaan tarvitaan tässä "matkassa" myös että osaan toimia oikein tuon maalaispojan opettamisessa. Täytys nyt yrittää ihan tosissaan sitä lenkkiä, kun tässä on ollu nyt paljon parempia kelejäki kun "alkuaikoina". Remmirähjäämiseen saatiin kyllä iso apu tosta pet correctorista.

      Poista