torstai 11. lokakuuta 2012

Töitä ja täitä.


Pian on ensimmäiset viisi arkipäivää vierähtänyt eläinklinikalla työelämävalmennuksessa ja ai vitsit miten  mukavaa on ollut :) 














Huomasin parin ensimmäisen päivän aikana pitkästä aikaa taas, että kyllä, tää on se mun alani. Paljon uuttakin on tullu opittua, mutta vielä enemmän on opeteltavaa ja kolmen vuoden opiskeluajan aikana monet asiat ja tekniikat ja tyylit on muuttunu ainakin tuhat kertaa. Päivät ja oikeestaan tää koko viikko on kulunut ihan kuin siivillä, musta on myös tuntunut että jostain oon saanut jotain lisäenergiaa vaikka työpäivän päätteeksi yleensä iskeekin väsy. Kaikki suorastaan valittaa että yhyy kun on pimeetä ja mälsää ja märkää... mutta mua ei oo kyllä yhtään haitannut ja energiaa piisaa. ..Mikä onkaan parempaa kuin pimeät syysillat ja kynttilät ♥ (josta tulikin mieleen että tuikut on loppu!)

Rupesin taas tänään kuitenkin miettimään sitä, että vitsit miten hienoo olis oikeasti käydä töissä tuolla tai jossain muualla. Se oppisopimuskin olis jo jotain. Tää "välivaihe" työttömänä alkaa ihan oikeesti pikku hiljaa kypsyttämään ihan jo senkin takia, että rahat loppuu eikä oo varaa mihinkään ylimääräseen vaikka olis tarve. Blöääh!

Vaihetaas sitten aihetta, nimittäin täihin, koira sellaisiin. Eipä ollut minkäälaista aikaisempaa kokemusta kyseisistä öttiäisistä ennen sunnuntai iltaa, kun sohvalla elokuvaa töllöttäessäni rapsuttelin koiraa ja rupesin poimimaan siitä pehmeitä nökösiä. Aattelin vaan että sinne pohjavillojen uumeniin perjantai-iltaisesta pesusta huolimatta oli jäänyt turvetta Hossan reissulta, vaikka mielestäni kyllä pesin koiran harvinaisen hyvin ja perusteellisesti.













Noh, sitten tajusin vilkaista valon alla että mitä ne nököset oikein on ja nehän oli koiratäitä! Hyi helv.. sitten ei muuta kun nettiin tekemään varmistusta, että mitä ne on ja samantien hakemaan Exspottia , jonka jälkeen kaikki koiran vehkeet lenti pakastimeen ja seuraavana päivänä sohva sai höyrypesuri -käsittelyn. 

Vähän huono kuva, mutta tuo musta piste on Taran turkissa ollut täi.














Kaikkein ärsyttävintä varmaan koko täi-jutussa on epätietoisuus, johon kohtasin kun etsin netistä tietoa että miten nyt kuuluu toimia. Toisessa paikassa sanotaan, että pelkkä Exspot käsittely riittää - toiset on taas sitä mieltä että koko asunto on desinfioitava. No otappa siitäkin sitten selvää että mitä oikeesti kuuluu tehdä? Turhaa tai ei niin meillä on kyllä käsitelty lähes kaikki koiran käsittelyssä olleet tekstiilit pakastimessa. Sekin että kuinka nopeasti ne kuolee, niin ei mitään tietoa missään.. Ajattelin sitten että jos ihmistäit ja saivareet tuhoutuu kun ne on yön yli pakastimessa, niin 24h pakastus riittänee. Toisaalta taas joidenkin mielestä tää pakasteleminen on ylihysterisointia, mutta mistä voi tietää kun ei ole kokemusta, eikä kukaan tunnu myöskään tietävän? 

Eilen illalla Tarassa oli edelleen eläviä, mutta myös kuolleita täitä ja seuraavaks ajattelin haravoida kohta taas että miltä tilanne näyttää. Exspotin täysi vaikutustehokin kun saavutetaan "muutaman vuorokauden kuluessa annostelusta". Argh! Kaipaan suoraa puhetta ja toimintaa :D ..Ja siis siksikin täytyy seurata täiden tuhoutumista, kun tuota ainettahan ei suositella käytettäväksi jos koira on vasta pesty ja minähän lykkäsin aineen koiraan 2pv pesusta, eli ihon rasva ei siis oo välttämättä tarpeeks palautunut. Pesun jälkeen suositellaan ainetta käytettäväks vasta viikon päästä.. Lääkityksen voi kuitenkin uusia aikaisintaan 7pv päästä edellisestä annostelusta.. Eikö oo hankalaa? 

Pääasia nyt kuitenkin, että Taran rapsuttelu ja kupsuttelu on vähentynyt huomattavasti. Senkin kun luulin johtuvan ihan vaan siitä suollisesta turvetta, jonka se kanto turkissaan tuliaisiks kotiin :D Sekin on ihan mahdotonta selvittää että mistä nuo vihulaiset itsensä löysi Taraan, koska mulla ei oo enää mitään haisua siitäkään et millon se rupes häiritsevästi itseään rapsuttelemaan.

Vaan eikö tullutkin neidosta puhtoinen, kun joutui kammottavaan suihkuun viikko sitten :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti